-
Unelmallisia piirteitä -muistiinpanoja yleisötyönseminaarista
Yhteiset yleisöt -seminaari Turussa oli tuhti ja inspiroiva paketti yleisötyön arkea ja unelmia! 24.-25.4.2023 järjestetty valtakunnallinen seminaari kokosi yhteen vapaan kentän ja valtion osuutta saavien taidelaitosten taiteilijoita, yleisötyöntekijöitä ja hallinnon väkeä pohtimaan alan yhteisiä piirteitä ja edunvalvontaa. Seminaarin järjestäjinä toimivat turkulaiset kaupungin ja vapaan kentän kulttuurialan toimijat. Yhteistyössä olivat mukana Aboa Vetus Ars Nova, Forum Marinum, Sibelius-museo, Tehdas Teatteri, Turun filharmoninen orkesteri, Turun Kaupunginteatteri, Turun museokeskus, Turun taidemuseo ja Åbo Svenska Teater.
Itse olin matkalla Teatteri ILMI Ö:n edustajana ja ammattiliitto TAM tuki matkoissa. Seminaaripäivät menivät juhlavassa Åbo Svenska Teater:ssa, ilta joen varrella Vanhalla Viinatehtaalla ja yö hotelli Kakolassa (entisessä vankilassa). Historialliset tilat toivat oman kerroksensa Turun matkalle. Tässä omia muistiinpanojani ja ajatuksiani seminaaripäiviltä.

Kuva: Jussi Virkkumaa Seminaarissa kuultiin useita esimerkkejä yhteistyön voimasta ja ajankohtaisista yleisötyön hankkeista. Forum Marinumin ”Titanicin suomalaiset” -näyttely on syntynyt yleisön toiveesta kuulla lisää suomalaismatkaajista historiallisella laivamatkalla. Näyttelyssä on hyödynnetty luovien alojen mahdollisuuksia museokokoelmien ja tiedon elävöittämisessä sekä inhimillisen äänen esiin saamiseksi arkistoista. Kyseessä on enemmän tarinallinen museokokemus kuin perinteinen näyttely. Yliopiston luovan kirjoittamisen opiskelijat kirjoittivat tarinoiksi yksittäisten ihmisten elämänhistoriat ja Turun kaupunginteatterin näyttelijät esittivät ne kuunnelmiksi. Keskustelua herätti mm se, että miten tunteet liittyvät tiedon ymmärtämiseen ja historian kiinnostuksen herättämiseen. Millainen tila luodaan museon kokijalle tiedon jäsentämiseen? Saimme myös kuulla pätkiä kuunnelmista ja hetkeksi teatterissa olivat äänessä 1900-luvun alun maailmanmatkaajat. Laivaonnettomuus ei ollut enää etäinen fakta vaan inhimillinen tragedia.
Läntisen Tanssin aluekeskuksen hankkeista mm. Merikeskuksen kanssa kertoi toiminnanjohtaja Sanna Meska ja hän korosti aikainvestointia ja vuorovaikutusta, jota yhteistyön kehittäminen vaatii. Yhteisten arvojen artikulointi on yhteistyön lähtökohta. Kehollisuus tiedon perustana on luonteva näkökulma tanssin ammattilaisen maailmassa ja tätä tietoa ja osaamista voi hyödyntää esimerkiksi kaupunkikehittämishankkeissa.
”Minun kirjapuotini – kokemuksellinen kurkistus F.A. Meyerin kirjakauppaan 1810-luvun Turussa” esityksen näyttelijä Timo Väntsi jakoi hienolla tavalla ajatuksiaan näyttelykierroksen yhtenä puhuvana näyttelyesineenä. Käsikirjoituksesta, konseptista ja ohjauksesta vastanneet Venla Luoma ja Alma Rajala pohtivat immersiivisen ja esineteatterin lainalaisuuksia suhteessa paikkaerityisiin museokierroksiin. Perinteinen museo-opaskin voi olla salaisuuksien vartija. Henkilökohtaisesti museokävijälle kohdistettu tieto koukuttaa kuulemaan lisää. Tunteisiin sidottu tieto saa kiinnostuksen heräämään ja taiteilijan fasilitointitaito saa asiantuntijuuden siirtymään myös kokijalle itselleen. Asiantuntijuuden vallasta tulee jaettua ja tieto kytkeytyy kokijan omaan elämään.
Päivän Uusia tapoja olla museo- paneelikeskustelussa Sanna Meska toi esiin miten osallistavassa toiminnassa kaikki on neuvottelua, katsoja päättää miten haluan osallistua juuri tänään, juuri nyt. Yleisö myös oppii ja kehittyy immersiivisten teosten kokemistavoissa ja niistä saa sitä enemmän irti. Nuoremmalle sukupolvelle osalistavampi ja kokemuksellisempi lähestymistapa on luontevampaa ja heitä tulisi hyödyntää jo näyttelyiden suunnittelussa. Samoin todettiin, että mitä aikaisemmassa vaiheessa esittävät taiteet otetaan mukaan museonäyttelyiden ohjelmiston suunnitteluun sitä varmemmin saadaan laadukasta ja osuvaa sisältöä. Määritellään resurssit ja rakenteet ja hälvennetään mahdollisia olettamuksia puolin ja toisin. Museot toimintaympäristönä ovat mahdollisuus laajentaa tanssijan ja teatterintekijän ammatillista työnkuvaa. Toisaalta yleisötyö voi toimia aikalaistiedonkeruuna ja nykydokumentointina museokokoelmien rinnalla.
Seminaarin iltajuhlassa Tehdas Teatterilla jaettiin ensimmäistä kertaa Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto kulttuurin ja esittävän taiteen alaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Palkinnon sai Mun Ateneum-hanke Ateneumin taidemuseossa. Palkinnosta ja kunniamaininnoista lisää:
https://www.kumahdus.fi/yleisotyokilta/vuoden-yleisotyoteko-2022/Iltajuhla oli mainio paikka kollegiaalisen tiedonvaihtoon, vaikuttamisen tärppeihin ja ihan puhtaaseen sosiaaliseen olemiseen. Huhu kertoo illan päättyneen joukkotanssiin, itse olin siinä vaiheessa rahtilaivassa puimassa Turun taidekentän näkemyksiä paikallisesta kulttuuristrategiasta. Hauskaa oli molemmissa!

Kuva: Jussi Virkkumaa Toinen seminaaripäivä oli omistettu suomalaisen yleisötyön historialle. Teatterikuraattori emerita Pirjo Virtanen kuvaili oman ammatillisen polkunsa aina Teatterikorkeakoulun kentälle 1993 tekemästä täydennyskoulutuskyselystä tämän päivän Kansallisteatterin yhteisöt ja osallisuus-osaston perustamiseen. Tarve silloin 90 -luvulla uudelle ammattikunnalle syntyi mm peruskoulujen toiveesta saada taidelaitoksesta kumppani taidekasvatustyöhön. Mallia koulutuksen perustamiseen haettiin Briteistä. Ensimmäiselle vuosikurssille tuli ammattilaisia ympäri Suomea mm Kajaanista, Rovaniemeltä, Joensuusta. Tänä päivänä ammattikentälle tullaan esimerkiksi näyttelijän, teatteriopettajan tai teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksella. Virtanen on ollut mukana kirjoittamassa yleisötyöstä useammassa teoksessa ja eläkepäivien koitettua myös ehkä lisää tutkimusta aiheesta on tulossa. (mm. 2019 Ystävänä yleisö https://draamatyo.fi/tuote/ystavana-yleiso-katsaus-teatterin-yleisotyon-muotoihin/).
Virtanen korosti ammatillisen järjestäytymisen merkitystä alan yhteisten kysymysten ratkomisessa. Lisätietoa yleisötyön määritelmistä ja vuonna 2008 alkaneesta ammattiliiton kilta-toiminnasta aikaisemmasta Kumahdus-blogista: https://www.kumahdus.fi/yleisotyokilta/yleisotyo-luo-siltaa-esitysten-ja-yleison-valille/
Oma pohjakoulutukseni on teatteri-ilmaisun ohjaaja. Myös teatteri-ilmaisun ohjaaja koulutus alkoi 1990-luvulla ja vastasi omalta osaltaan tarpeeseen kouluttaa yhteisöorientoituneita ja pedagogisia työkaluja omaavia taiteentekijöitä. TIO-koulutus jatkuu edelleen Turun Taideakatemissa sekä ruotsinkielisenä Yrkehögskolan Noviassa. Seminaarissa Mervi Rankila-Källström, Turun Taideakatemian lehtori kertoi tämän hetken TIO-koulutuksen kuulumisia ja hän nosti paikallisuuden merkityksen yleisötyössä sekä opiskelijoiden identiteettien kirjon, joka tuo esiin kohderyhmien monimuotoisuuden ja ymmärryksen. Toisaalta koko ajattelu kohderyhmistä herättää myös kritiikkiä opiskelijoissa; mihin tarpeeseen lokerointi eri projekteissa vastaa? TIO-koulutus valmentaa opiskelijoita tunnistamaan erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja aiheita, joita vaikkapa sosiaalisista raporteista nousee.
Katja Kirsi, Todellisuuden tutkimuksen toiminnanjohtaja puhui osallistavasta taiteesta ja yhteisötaiteesta. Yleisötyö on sateenvarjotermi ja kaikkia sen työtapoja ja lähestymiskulmia yhdistää dialogisuus. Miten taiteilija työskentelee ei-ammattilaisten kanssa? Kirsin mukaan yhteisötaiteen ydinkysymyksiä voivat olla: Kuka näyttämöltä puuttuu? Kuka saa esiintyä?Kenellä on mahdollisuus harrastaa tanssia ja päästä koulutuksen piiriin? Yleisötyön kestävyysajattelu syntyy ohjelmaa kuratoidessa ja arvoja mietittäessä. Myös inklusiivisuus, esittelytekstien selkokielisyys ja taiteesta puhumisen tavat voivat edesauttaa taiteen pariin pääsyä ja esteettömyyttä. Kahvitauolla kolleegoiden kesken tuli puhetta myös aistiystävällisistä esityksistä, joissa otetaan huomioon autismin kirjo ja ylipäätään on sallitumpaa esimerkiksi poistua kesken esityksen jos tarve vaatii.
Päätöspaneelissa keskustelua veti Tuuli Uusikukka, Museo Leikin museolehtori sekä Museopedagogisen yhdistyksen Pedaali ry:n, puheenjohtaja. Paneelin aihepiriit käsittelivät muun muassa työhyvinvointia. Oman työn rajaaminen, delegointi ja kollegiaaliset tukiverkostot ovat tärkeitä työssä jaksamisessa. Johdon tuki ja yleisötyön sijoittuminen organisaation strategioihin sekä riittävät resurssit takaavat pitkäjänteisen kehittämistyön. Kohtaamiset yleisön kanssa ja oman ammattitaidon kokonaisvaltainen käyttö lisäävät työn mielekkyyttä.
Mitä tästä seminaarimatkasta jäi omaan mietintämyssyyn?
Työurani on kulkenut vapaan kentän työryhmissä ja teatterialan osuuskunnassa, vos-teattereiden alueteatterikuraattorina ja yhteisötaiteilijana. Kehittämistehtävissä olen ollut Taiteen edistämiskeskuksesssa läänintaiteilijana ja maakuntaliiton projektipäällikkönä. Opetushommissa Metropoliassa TIO-koulutusohjelmassa. Seminaarin teemat siis resonoivat minussa aina eri kohdissa aihepiirien mukaan. Koin ammatillista ylpeyttä, kun moni entinen TIO-opiskelija on nyt mielenkiintoisissa yleisötyön tehtävissä. Kuljin seminaarissa muina ex-opeina neiti Marplen tyyliin mairea hymy huulilla kyselemässä: ”Mitä sulle nyt kuuluu?” Sori siitä, olin vain innoissani 🙂
Seminaarin historialliset katsaukset Suomesta ja muualta yleisötyön kehittymisestä nostavat mieleen kysymyksiä, että miten edelleen ylipäätään pohditaan, että tarvitseeko olla yhteisö- tai yleisöorientoitunutta taidetoimintaa. Alueella tehtävä jalkautuva taidetyö, asukasyhteisöhin, kouluihin, päiväkoteihin menevät esitykset ja työpajat, teosten avaamiset keskusteluilla ja toiminnallisilla työtavoilla, uudet kokemukselliset muodot jne. Aika monessa on yleisötyöntekijällä, yhteisötaiteilijalla, teatterikuraattorilla näppinsä pelissä.
Oma kokemukseni on, että kun puhutaan resursseista, niin niillä tarkoitetaan kahdenlaista kategoriaa: vos-resurssit ja vapaan kentän resurssit. Vos-laitoksella on vuosittaiset budjetit ja on oikeastaan kysymys arvotuksesta, miten varoja ja työresursseja kohdennetaan ja millaista ohjelmistosisältöä yleisötöineen luodaan. Toki monesti yleisötyö on nimenomaan sitä kehittämishankerahoilla tehtävää työtä, jolloin toiminta on väistämättä hankkeen mittaista. Vapaalla kentällä on enemmän liikkumavaraa sisällöissä ja muodoissa, työnimikkeissä, mutta toimintakausien suunnitteluissa haasteena on vielä enemmän määräaikaisuus. Yhteisöt, yleisöt vaativat sitoutumista ja rahoitusmuotojen tulisi venyä pidemmiksi. Esimerkiksi ikäihmisten yhteisöteatteriryhmät vain paranevat vuosi vuodelta kun toiminta vetää puoleensa aiheesta kiinnostuneita ja vuosien ystävyyssiteet ja ohjaussuhteet kannattelevat arkea paremmaksi. Osallistujat ottavat toiminnan omakseen. Seminaaripäivien aikanakin korostettiin vapaan kentän ja vos-rahoitusta saavien taideinsituutioiden yhteistyötä, jotta päästään mahdollisimman laajaan vaikuttavuuteen ja edistetään työllistymistä sekä työssäjaksamista. Kaiken ytimenä on saada kiinnostavaa sisältöä yleisötyöhön.
Yleisötyön tulevaisuus? Tämän kysymyksen Arto Valkama Turun kaupunginteatterin toimitusjohtaja heitti. Ovatko ne esimerkiksi digitaalisissa muodoissa joiden kautta voi saavuttaa täsmäkohderyhmiä sisältöä palvelevalla tavalla?
Omassa organisaatiossani Teatteri ILMI Ö:ssä taiteellinen ja pedagoginen osaaminen kulkevat käsi kädessä ja toiminnasta riippuen eri puolet painottuvat. Jokaisella osuuskunnan jäsenellä on toisena koulutuksena TIO-koulutus taiteellisen, pedagogisen tai sosiaali-alan koulutuksen lisäksi. Koko ohjelmisto on taiteellista työtä eri ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa. Se mikä säilyy, on ammattilaisohjaus ja taiteellinen ajattelu. Seminaaripäivien aikana nostettiin esiin yleisötyön arvot. Teatteri ILMI Ö:ssä arvot on muotoiltu näin: yhteisöllisyys, osallisuus, saavutettavuus, dialogisuus, taiteellinen rohkeus ja ekologisuus. Uskon, että aika monta yleisötyöntekijää voi allekirjoittaa nämä omassa työssään. Kysymyksinä vuosien varrella ja edelleen ovat miksi ja kenelle yleisötyötä tehdään? Monimuotoistuva yhteiskunta, muuttuvat esitysmuodot, taiteilijan asiantuntijuus eri konteksteissa, kulttuurihyvinvointi -näkökulma ja kestävän kehityksen kysymykset ovat omalta osaltaan vastauksia tähän. Jokainen ammattilainen vastaa tähän myös omalla työllään juomalla aamukahvinsa ja ottamalla vastaan seuraavan ihmisen katseen. Minä näen sinut.
Keväinen Turku oli kaunis ja kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset merkityksellisiä. Kaikenlaista alojen välistä virtausta tarvitaan ja toimijoiden sekä alueiden välisiä hyvien käytänteiden vaihtoa. Myös haasteet, ongelmat ja pullonkaulat kiinnostavat koska tunnistamisen kautta muutoskin on mahdollinen. Kohti seuraavaa tapaamista!

Kuva: Jussi Virkkumaa Kiitos kollegat! Keep it strong!
Merja Pennanen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja, Teatteritaiteen maisteri
Teatteri ILMI Ö.Avainsanat:
-
Ateneumin taidemuseon Mun Ateneum -hanke (2021-2022) on vuoden yleisötyöteko 2022
Kuva: Laura Nissinen Horisontti-työryhmä on valinnut Ateneumin taidemuseon Mun Ateneum -hankkeen (2021-2022) vuoden 2022 yleisötyöteoksi. Horisontti jakaa tunnustuspalkinnon nyt ensimmäistä kertaa. Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto myönnetään kulttuurin ja esittävän taiteen alaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Horisontti-työryhmä haluaa nostaa esiin palkinnolla huomionarvoisia kulttuuri- ja taidekentän yleisötyötekoja sekä lisätä yleisötyöhön liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa.
Ateneumin Mun Ateneum -hanke on ammattitaidolla toteutettu kokonaisuus, jonka kohderyhmänä ovat olleet peruskoulun 5.-6. -luokkalaiset ympäri Suomen. Mun Ateneum -hankkeessa oppilaat ovat saaneet keinoja taiteen tulkitsemiseen ja hanke on rohkaissut osallistujia myös tekemään itse. Oppilaat ovat päässeet pohtimaan ja keskustelemaan omista näkökulmistaan, mutta myös oppineet havainnoimaan ja ymmärtämään muiden näkemyksiä.
Hankkeen saavutettavuutta on huomioitu mm. toteuttamalla hanke suomeksi, ruotsiksi ja selkokielellä. Mun Ateneum on toteutettu ikäryhmää innostaen, toteutuksessa on huomioitu koulujen opetussuunnitelmien tavoitteet sekä tuettu opettajien työtä valmiilla tuntisuunnitelmilla ja opetusmateriaaleilla.
Valitsijaraati haluaa nostaa esiin hankkeen vaikutukset Ateneumin omiin rakenteisiin ja perustoimintaan. Hankkeessa kehitetyt opetusmenetelmät ovat esimerkiksi vaikuttaneet museon yleiseen opastustoimintaan. Ansiokasta on myös yhteistyö Helsingin yliopiston tutkimushankkeen “OMA Ateneum – Osallisuus ja monialainen oppiminen koulun ja taidemuseon yhteistyössä” kanssa.
Horisontti-työryhmä haluaa lisäksi antaa kunniamaininnan Kulttuurikeskus ARX:in Osallistava Valoilmiö -festivaalille sekä Taiteen Sulattamon ja Helsingin kaupunginmuseon ”Rikki – kun mieli särkyy” -näyttelyn ”Kokemuksia hulluudesta” -yhteistyöprojektille.
Valoilmiö-festivaalissa osallisuutta ajateltiin monitasoisena prosessina, jossa osallistujat pääsivät mukaan näyttelyn tekemisen eri vaiheisiin: suunnitteluun, toteuttamaan osia teoksesta tai tekemään teoksia kokonaan itse. Festivaali tavoitti alueellisesti merkittävän määrän katsojia ja toiminnassa huomioitiin alueellisten erityispiirteiden lisäksi osallistujaryhmien tarpeita. Valoilmiö-festivaali nosti esille usein marginaaliseen asemaan jäävää valotaidetta helposti lähestyttävässä muodossa.
Helsingin kaupunginmuseon ja Taiteen sulattamon yhteistyössä toteuttama “Kokemuksia hulluudesta” -projekti palkitaan kunniamaininnalla ajankohtaisen ja tärkeän aiheen – mielenterveyden – ansiokkaasta esilletuomisesta. Kokemusasiantuntijoita osallistettiin innovatiivisesti sekä suunnittelussa että sisällöntuotannossa. “Kokemuksia hulluudesta” -projektiosuus sekä siitä syntyneet teoskokonaisuudet toivat ”Rikki – kun mieli särkyy” -näyttelyyn syventäviä näkökulmia. Projekti oli esimerkki siitä, miten museon yleisötyötä voi kehittää hyödyntäen eri toimijoiden välistä synergiaa.
Horisontti on kulttuuri- ja taidealan yleisötyötahoista muodostettu työryhmä. Työryhmään kuuluu Museopedagogisen yhdistys Pedaali ry:n, esittävän taiteen Yleisötyökillan ja Suomen sinfoniaorkesterit ry:n yleisötyöfoorumin edustajat Tuuli Uusikukka, Pirjo Virtanen, Jenny Jumppanen ja Valtteri Pokela.Lisätietoja palkinnosta:
Horisontti-työryhmän yhteyshenkilö
Pirjo Virtanen
p. 050-3315433
pirjohannele.virtanen@gmail.comMun Ateneum -hanke
Inka Yli-Tepsa
p. 050 467 4547
inka.yli-tepsa@ateneum.fiValoilmiö-festivaali
Minna Haveri
p. 040 8696374
minna.haveri@hameenlinna.fi
Kokemuksia hulluudesta -hanke
Eveliina Lafghani
p. 0505227632
info@taiteensulattamo.fiPirkko Madetoja
p. 040 3345180
pirkko.madetoja@hel.fiAvainsanat:
-
Yhteiset Yleisöt- seminaari 24-25.4.2023

Kuva: tehdasteatteri.fi Yhteiset yleisöt -seminaari on suunnattu kaikille kulttuuri- ja taidealojen yleisötyön ammattilaisille. Kaksipäiväinen seminaari järjestetään Turussa maanantaina ja tiistaina 24.-25.4.2023.
Seminaarin tavoitteena on tarjota näkökulmia kulttuuri- ja taidealan yleisötyöhön sekä innostaa, kannustaa ja yhdistää eri taidekentillä yleisötyötä tekeviä. Päivien aikana kuullaan yleisötyön ajankohtaisista hankkeista sekä pohditaan yleisötyöntekijöiden ammatti-identiteettiä. Kaksipäiväisen seminaarin ohjelmassa on varattu aikaa myös osallistujien keskinäisille kohtaamisille ja keskusteluille.
Seminaarin järjestäjinä toimivat turkulaiset kaupungin ja vapaan kentän kulttuurialan toimijat. Yhteistyössä ovat mukana Aboa Vetus Ars Nova, Forum Marinum, Sibelius-museo, Tehdas Teatteri, Turun filharmoninen orkesteri, Turun Kaupunginteatteri, Turun museokeskus, Turun taidemuseo ja Åbo Svenska Teater.
Seminaariin on mahdollista osallistua joko molempina tai vain toisena päivänä. Seminaarin hinta on 60 € (yksi päivä) tai 110 € (kaksi päivää). Maanantain kahvitus ja tiistain lounas sisältyvät hintaan.
Seminaarin juontaa Turun filharmonisen orkesterin tapahtumapäällikkö Pekka Haapanen.LUE LISÄÄ JA ILMOITTAUDU MUKAAN TÄÄLTÄ!
Avainsanat:
-
Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto 2022 -ehdokkaat julkistettu

Kuvituskuva Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsikonsertti.
Kuvaaja: Petri Anttila.Horisontti-työryhmä myöntää Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinnon taiteen ja kulttuurin alaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Horisontti-työryhmä haluaa nostaa esiin palkinnolla huomionarvoisia kulttuuri- ja taidekentän yleisötyötekoja sekä lisätä yleisötyöhön liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa. Horisontin jakama tunnustuspalkinto myönnetään nyt ensimmäistä kertaa. Ehdotuksia Vuoden yleisötyötekopalkinnon saajaksi tuli 20 kpl.
Tunnustuspalkinto on tarkoitettu yleisötyötä tekeville työryhmille ja organisaatioille. Ehdotuksia tunnustuspalkinnon saajaksi sai lähettää kuka tahansa ja myös omaa toimintaansa sai ehdottaa. Palkinto tullaan myöntämään Horisontin kokoaman raadin toimesta. Valinnassa arvioidaan mm. teon yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta edistäviä vaikutuksia, osallistuvuutta, teon innovatiivisuutta, skaalautuvuutta sekä alaa inspiroiva vaikutusta.
Horisontti on kulttuuri- ja taidealan yleisötyötahoista muodostettu työryhmä, joka pyrkii lisäämään taide- ja kulttuurialan alojen yleisötyön näkyvyyttä ja lisäämään alojen välistä yhteistyötä. Työryhmään kuuluu Museopedagogisen yhdistys Pedaali ry:n, esittävän taiteen Yleisötyökillan ja Suomen sinfoniaorkesterit ry:n yleisötyöfoorumin edustajat Tuuli Uusikukka, Pirjo Virtanen, Jenny Jumppanen ja Valtteri Pokela sekä vuosittain vaihtuva asiantuntijajäsen, joka tänä vuonna on Todellisuuden tutkimuskeskuksen toiminnanjohtaja Katja Kirsi.
Voittaja julkistetaan huhtikuussa 24.-25.4. pidettävässä Yhteiset yleisöt -seminaarissa Turussa. Seminaarin ohjelmaan pääset tutustumaan ja ilmoittautumaan tästä
(Ilmoittautuminen seminaariin päättyy 31.3.)Vuoden yleisötyöteko 2022 -ehdokkaat
- A&DO Labra: Hyvä lähiympäristö -konttinäyttelyn kiertue Suomessa
A&DO Labra on kiertävä oppimisen ympäristö ja näyttely, joka kertoo muotoilusta ja arkkitehtuurista. Näyttelytila on rakennettu kahteen konttiin, jotka voidaan siirtää paikasta toiseen. Näyttely haastaa pohtimaan, minkälainen arkkitehtuuri ja muotoilu tukee hyvää arkea ja kestävää kehitystä. Minkälaisessa ympäristössä sinä haluat elää tulevaisuudessa? Minkälainen on hyvä lähiympäristö? Tavoite on osoittaa, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty ja voimme jokainen vaikuttaa siihen.
- Aineen taidemuseo: Jalkautuva taidekasvatuspalvelu
Jalkautuvalla taidekasvatustyöllä pystyttiin mahdollistamaan taidekasvatustoiminnan jatkuvuus museon sulkeutuessa laajan korjausremontin vuoksi. Henkilöstö ja osa teoskokoelmasta siirtyivät väistötiloihin, mutta taidekasvatustoimintaa pystyttiin museon sulun aikana jatkamaan innovoimalla paikan päälle vietyä taidekasvatuspalvelua. Näin mahdollistettiin taidekasvatustoiminnan jatkuminen museoseinien ulkopuolella, joka myös tavoitti yhä useamman osallistuminen toimintaan viemällä palvelu osallistujan luo.
- Ateneumin taidemuseo: Mun Ateneum -hanke (2021–2022)
Mun Ateneum -hankkeessa luotiin museovierailun etätoteutuksen toimintamalli koululaisille. Koko museon yleisötyön tiimi ja oppaat olivat alusta asti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa hankkeen toimintaa. Jopa 10000 oppilasta ja 400 opettajaa ympäri Suomen pääsi taiteen äärelle ja tapaamaan museo-oppaan kaksi kertaa. Hankkeen toimintamallista luotiin osallistavan etäopetuksen käsikirja museoiden ja muiden kulttuurilaitosten käyttöön. Käsikirja toteutettiin kolmella kielellä.
- Haaga-Helia ammattikorkeakoulu: Vuorovaikutteinen kaverikatsomo, case: Valkyyria-ooppera ja Sibelius-baletti Yle Areenassa
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu yhdessä Suomen Kansallisoopperan ja -baletin sekä YLEn kanssa kehitti vuorovaikutteisia etäkulttuurielämyksiä Sibelius-baletin ja Valkyyria-oopperan ympärille. Vuorovaikutteisuus mahdollistui Yle Areenan ns. kaverikatsomossa katsojien kesken käytävänä, kaikille katsojille avoimena chat-keskusteluna, sekä esityksen päälle lisättävänä asiantuntijakommenttiraitana. Kokeilujen tarkoituksena oli tavoittaa oopperasta ja baletista kiinnostuneita uusia yleisöjä ympäri Suomea ennakkoluulottomalla tavalla.
- Helsingin kaupunginorkesteri: Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsitoiminnan kasvaminen ja integroituminen Helsingin kaupungin toimintamalliksi
Helsingin kaupungin kummilapsitoiminnan malli on vakiintunut koko kaupungin laajuiseksi tavoittaen kymmeniä tuhansia perheitä vuosittain. Hankkeen taustalla ovat erinomaiset kokemukset Helsingin kaupunginorkesterin kummitoiminnasta v. 2000 ja 2012 syntyneiden kanssa. Kaupunginorkesterin kummilapsitoiminnan inspiroimana toiminta laajeni jatkuvaksi siten, että eri taiteenalojen kummilapsiksi pääsevät kaikki Helsingissä syntyvät lapset vuodesta 2020 eteenpäin. Hanketta kehittää n. 30 eri taiteen ja kulttuurin tahoa.
- Helsingin kaupunki: Kulttuurin Kummilapset -hanke
Vuodesta 2020 alkaen jokaisella Helsingissä syntyvällä lapsella on ollut kummina kulttuuritoimija, jonka kautta lapsi perheineen on saanut kokea kulttuuri- ja taide-elämyksiä. Tavoite on edistää lapsiperheiden hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta. Perheet kutsutaan mukaan toimintaan neuvoloissa heti lapsen synnyttyä ja kummius jatkuu, kunnes lapsi aloittaa koulun. Tavoitteena on myös mahdollistaa lapsille ja perheille henkilökohtainen kosketus ja suhde taiteeseen, niin että kulttuurista tulisi luonnollinen osa elämää.
- Heureka: Tutkimisen leikkikenttä – monitieteinen, elinikäisen oppimisen ja vuorovaikutuksen edistämishanke
Tutkimisen leikkikenttä hankkeessa luotiin ja mahdollistettiin lapsille ja senioreille vuorovaikutteisen ja sosiaalisen yhdessä oppimisen kohtaamisia ja ympäristöjä. Hankkeessa luotiin uusia toimintamalleja, jonka avulla perinnetieto ja hiljainen tieto jaetaan uusille sukupolville ja joissa lapset sekä seniori-ikäiset yhdessä oppivat digitaalisen yhteiskunnan vuorovaikutustapoja. Hankkeen toimintamallit edistivät yhteisöllistä ajattelua ja toimintaa. vähentäen yksinäisyyttä sekä syrjäytymistä.
- KokoTeatteri: KokoAgentit
KokoAgentit ovat ryhmä katsojia, jotka haettiin mukaan katsomaan kaikki KokoTeatterin ohjelmistossa olevat esitykset vuoden ajan. Agentit olivat eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä. He katsoivat esityksiä ja keskustelivat kokemuksesta yleisötyöntekijän kanssa. Jokainen agentti julkaisi omaa päiväkirjaansa esityskokemuksestaan käyttäen eri somekanavia. Näin mahdollistettiin agenttien näkyvyys mahdollisimman monille sekä keskustelun laajentuminen teatterin ulkopuolelle, myös ihmisille, jotka eivät käy teatterissa.
- Kouvolan Teatterin: Kummiluokkatoiminta
Kouvolan Teatterin kummiluokkatoiminnan tavoitteena on tarjota maksutonta taidekasvatusta yhdelle alakoululuokalle vuosittain. Noin 9–11-vuotiaat lapset tutustuvat teatterin kulissientakaiseen työskentelyyn ja tapaavat teatterilaisia osallistavissa työpajoissa sisältäen mm. koreografia-, valo- ja maskeeraustyöpajoja. Lapset kohtasivat teatterilaisia ja pääsivät syvälle teatterimaailmaan itse tekemällä ja oppimalla. Yhteistyössä on mukana ikäihmisten palvelutaloja, joissa tapahtuneet kohtaamiset avaavat eri sukupolvien välistä yhteyttä.
- Kulttuurikeskus ARX: Osallistava Valoilmiö-festivaali
Lasten oikeuksien viikolla järjestetty festivaali kokosi kaiken ikäiset kaupunkilaiset valotaiteen äärelle. Muista valotaidetapahtumista Valoilmiön erotti sen toiminta-ajatus: laadukkaaseen valotaiteeseen keskittyvän festivaalin teoksia oli tekemässä ennen festivaalia järjestettävissä työpajoissa lähes 1000 hämeenlinnalaista lasta ja nuorta. Festivaalin aikana kävijät pääsivät teosten ihailun lisäksi tutustumaan valotaiteeseen tekemisen ja tutkimisen kautta useissa eri työpajoissa.
- Lahden kaupunginteatterin ja perusopetuksen yhteistyö: Teatteri oppimisympäristönä
Lahden kaupunginteatterin ja Lahden perusopetuksen ainutlaatuinen yhteistyöjärjestely luo teatterista oppimisympäristön, jossa kaikki kaupungin kolmasluokkalaiset kutsutaan vuosittain kaupunginteatterin lastennäytelmän esitykseen. Teatterivierailuun liittyy draamapedagogin ohjaama ennakko- tai jälkityöpaja omalla koululla. Toiminnan ydintavoitteena on tarjota kaikille lahtelaisille koululaisille eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia teatterielämysten ja teatterilähtöisten menetelmien avulla.
- Lastentarhamuseo: Wivin puistikko -hankkeen yhteissuunnitteluvaihe
Wivin puistikko on pihan kehittämisen hanke, johon osallistettiin sen kolme keskeistä toimijaa (museo, päiväkoti sekä musiikkiopisto) sekä muita lähialueen toimijoita. Hanke käynnistettiin yhteissuunnitteluvaiheella, jossa hyödynnettiin erityisesti lasten taidelähtöisiä menetelmiä. Raporttia on levitetty päiväkotien pihasuunnittelusta kiinnostuneille tahoille ja sen tarkoituksena on myös inspiroida muita kulttuurilaitoksia ja päiväkoteja suunnittelemaan pihaympäristöjä käyttäjiä osallistaen.
- Savonlinnan Kolomone ry: Savonlinnan syystuulet
Syystuulet on monipuolinen kulttuuritapahtuma, joka yhdistää monia toimijoita niin vapaaehtoispuolelta kuin kaupungilta. Tapahtuma osallistaa keskiaikaharrastajia, koululaisia, museoväkeä, järjestöjä, esiintyjiä ja paikallisia yrittäjiä vaikuttaen vahvasti myös alueen matkailukauden pitenemiseen. Tapahtuma polveilee eri vuosina eri paikoissa läpi kaupungin. Monien pienten tekijöiden koko vuoden suunnittelusta tulee kaikille kaupunkilaisille mukava, ilmainen tapahtuma, joka kerää osallistujia koululaisista senioreihin.
- Suomen kansallisbaletti: Balettienergiaa lapsille
Balettienergiaa lapsille -työpajat tukivat koulujen kulttuurikasvatusta, innostaen lapsia tanssin pariin, tehden balettia liikuntamuotona tutuksi sekä lisäten tanssitaiteen kansallista saavutettavuutta. Yhteistyökumppaneina olivat peruskoulut ympäri Suomen. Suomen kansallisbaletin 100 juhlavuosi antoi myös osaltaan oman arvokkaan momentuminsa kokonaisuutta ajatellen –ajatuksena 100 työpajaa sadasta vuodesta ympäri Suomen. Balettienergiaa lapsille kokonaisuuteen kuului myös digitaalinen oppimateriaali.
- Suomenlinnan hoitokunta ja Ehrensvärd-seura: Majakanvartijan reitti ja kierros – maailmaperintökohde Suomenlinnassa
Majakanvartijan reitti oli omatoimisesti kierrettävä pääsymaksuton kierros, jossa kävijät, erityisesti lapset, pääsivät perehtymään linnoituselämään kolmen vuosisadan aikana kahdeksan tarinallisen pisteen kautta liikkuen historiallisessa ympäristössä. Pisteiden toteutuksissa huomioitiin erityisesti lapset esittäen tarinat minä-muodossa nukkejen kertomana. Reitin vahvuutena voidaan pitää moniaistillisuutta, sillä reittiä kiertäessään osallistujat saivat samalla aistia ympäristöä, jossa kuvitteelliset hahmot olivat eläneet.
- Suomen sinfoniaorkesterit ry: Ikäystävällinen orkesteri – Orkesterien ikääntyneille suunnattu yleisötyön käsikirja
Ikäystävällinen orkesteri -käsikirja tukee orkesterien ikääntyneille suunnattujen, konserttisalin ulkopuolelle tuotettavien palveluiden suunnittelua ollen samalla keskustelunavaus kohderyhmälle suunnatusta yleisötyöstä. Käsikirjan avulla voidaan kehittää saavutettavuutta ja tuottaa merkityksellisiä musiikkikokemuksia eri ikäisille. Käsikirja sekä sen englanninkielinen käännös hakevat tavoittavuudessaan vertaistaan; sähköisesti jaettavaa teosta voi hyödyntää maailmanlaajuisesti paitsi orkesterit, myös minkä tahansa taiteenlajin edustajat.
- Suomen valokuvataiteen museo: Baana
Baana toimintamallissa edistetään lasten ja nuorten tasavertaista osallistumista taiteeseen ja kulttuuriin vahvistaen taide-, kulttuuri- ja opetusalan toimijoiden yhteistyötä. Malli muodostuu työpajoista kouluilla, museossa ja ulkotilassa sekä julkisen tilan näyttelystä ja siihen liittyvästä ohjelmistosta Helsingin Ruoholahden Baanan Länsilinkissä. Hankkeessa Suomen valokuvataiteen museo ja lähialueen koulut luovat yhdessä lasten ja nuorten osallisuutta sekä toimijuutta vahvistavan toimintamallin, joka on sovellettavissa valtakunnallisesti.
- Taiteen Sulattamo ja Helsingin kaupunginmuseo: ”Kokemuksia hulluudesta” – yhteistyöprojekti ”Rikki – kun mieli särkyy” –näyttelyssä
Taiteen Sulattamon mielenterveystoipujat tuottivat museon näyttelyyn kaksi ääniteosta. Lisäksi näyttelyn yhteyteen valmistettiin museoteatteriesitys ”Minäkö hullu?”. Nikkilän sairaalan aineistoon perustuva näyttely ja sen esineistö kohtasi ääniteoksissa mielenterveystoipujien kokemuksia nykypäivän yhteiskunnassa. Tämän päivän toipujien ääni tuli kirjaimellisesti kuulluksi. Projekti oli esimerkki siitä, miten museon yleisötyötä voi kehittää hyödyntäen eri sektoreiden välistä synergiaa.
- Turun museokeskus: Prinsessan matka
Turun linnassa pidetyssä näyttelyssä lapset ja aikuiset yhdessä pääsevät tutustumaan tarinoiden ja tehtävien kautta Katariina Jagellonican elämän eri vaiheisiin ja prinsessaksi kasvamiseen. Näyttelyn suunnittelussa kokeiltiin menestykkäästi osallistamista ja yhdessä kuratointia näyttelyn kohderyhmän kanssa. Prinsessan matka on Suomen museokentällä vahvasti uudenlaisella yhteistuottamisen otteella luotu kulttuurihistoriallinen näyttely. Näyttelyssä yhdistyvät vahvasti tarinaan nojaavan näyttelyn tuottaminen ja sen kohdentaminen lapsille. Kohderyhmänä olivat 6–10-vuotiaat lapset.
20. Turun yliopisto, Åbo Akademi, Åbo Akademin säätiön yhteydessä toimiva Donner-instituutti sekä Turun AMK:n Taideakatemia: Aboagora 2022 ”Wind” -tapahtuma
Aboagora on Turussa järjestettävä kv-symposium, joka edistää tieteiden- ja taiteidenvälistä yhteistyötä ja toimii tiedeviestijänä suurelle yleisölle. Tapahtuma koostuu keynote-luennoista ja -dialogeista sekä erilaisista esityksistä, jotka yhdistelevät eri työmuotoja. Keskeinen osa symposiumia on dialogi yleisön kanssa ja yleisöä kannustetaan osallistumaan aktiivisesti keskusteluihin. Moniäänisen keskustelun tukemiseksi vaalitaan monikielisyyttä. Aboagoran keynote-osuudet ovat ilmaisia ja avoimia. Lisäksi ne tallennetaan ja julkaistaan netissä.
Avainsanat: