-
Seminaari Building Bridges: The Concrete Action for Interculturalism and Inclusion in Nordic Theatre, Espoo 27.10.2023
Aika: Perjantai 27.10.2023, klo 10.00-16.15
Osoite: Hanasaaren kulttuurikeskus, Hanasaarenranta 5, 02100 Espoo
Ilmoittautuminen: 26.10. mennessä https://bitly.ws/Xu9u
Suora lähetys: New Theatre Helsinki Youtube ja sosiaalisen median kanavatPohjoismaiset yhteiskunnat ovat jatkuvassa muutoksessa ja niissä on yhä enemmän kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta. Kuitenkaan taide- ja kulttuurilaitokset eivät vielä heijasta tätä moninaista todellisuutta. Mitä tekoja tarvittaisiin, jotta inklusiivisuudesta ja moninaisuudesta tulisi normaalia arkea?
Seminaarissa kuullaan mm. kulttuuriasiainneuvos Riitta Heinämaan puheenvuoro Kulttuurisen moninaisuuden edistäminen pohjoismaisessa yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, esimerkki Norjasta, Nordic Black Theatre, sen taiteellisen johtajan Cliff Moustachen kertomana sekä puheenvuoro Ruotsista, Drömmarnas Hus -kulttuurikeskuksessa aiemmin näyttelijänä ja johtajana toimineen Liza Frynkokemuksia työskentelystä nuorten kanssa kulttuurisesti ja kielellisesti moninaisella alueella. Ohjelmassa kuullaan myös kaksi paneelikeskustelua, joissa pureudutaan visioiden toteuttamiseen käytännössä.
Seminaarin järjestävät New Theatre Helsinki ja New Nordic Network: A Platform for Diversity yhteistyössä Hanasaaren kulttuurikeskuksen kanssa, Pohjoismaisen kulttuuripisteen ja Pohjoismaisen kulttuurirahaston tuella.
Seminaarin kieli on englanti.
Koko ohjelma: The seminar Building Bridges: The Concrete Action for Interculturalism and Inclusion in Nordic Theatre)
https://www.newtheatrehelsinki.com/
Building Bridges: The Concrete Action for Interculturalism and Inclusion in Nordic Theatre seminar 27.10.2023 https://www.facebook.com/events/1314142102640573W.O.M.B. (Worth of My Body): https://www.facebook.com/events/282769001300001
***Seminar Building Bridges: The Concrete Action for Interculturalism and Inclusion in Nordic Theatre, Espoo 27.10.2023
Time: Friday 27. October 2023, 10.00-16.15
Address: Hanaholmen Cultural Centre, Hanasaarenranta 5, 02100 Espoo
Registration: by 26th October https://bitly.ws/Xu9u
Live-stream: New Theatre Helsinki Youtube and social media channelsThe Nordic societies are ever changing and increasingly culturally and linguistically diverse. Nevertheless, the existing arts and culture institutions do not yet reflect these changes or the diverse reality that exists in the Nordics. Which action is needed to normalise inclusivity and diversity?
The seminar brings together decision-makers and performing arts professionals in the Nordic Region to discuss concrete action for a more intercultural and inclusive performing arts scene. There will be e.g. a keynote: Promoting cultural diversity in Nordic cooperation from Riitta Heinämaa, Senior Ministerial Adviser, from the Ministry of Education and Culture in Finland; an example of the Nordic Black Theatre in Norway by Artistic Director, Cliff Moustache and a keynote from Sweden: To catch the curiosity. To work with youth in a cultural and linguistic diverse area by Liza Fry, Actor and former Director and Theatre Educator at Drömmarnas Hus. There will also be two panel discussions to highlight how to put visions into practice.
The seminar is organised by the New Theatre Helsinki initiative and the New Nordic Network: A Platform for Diversity. It is a network of performing arts organizations, groups and collectives, freelance artists and art producers working with the themes of cultural/lingual diversity and inclusion and based in the Nordics or with a strong connection to the Nordic countries.
The seminar is organised together with the Hanaholmen Cultural Centre and supported by the Nordic Culture Foundation and the Nordic Culture Point.
The seminar language is English.
Avainsanat:
-
Yleisötyöntekijöiden etäkaffit syksyllä 2023!
Tervetuloa etäkaffittelemaan kollegoiden kanssa! Kerran kuussa järjestettävässä tilaisuudessa rupattelemme, verkostoidumme ja vaihdamme kuulumisia. Yleisötyötä tekeviä on monta ympäri Suomea ja osa työskentelee yksin, joten kahvittelu tarjoaa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Käsittelemme myös ammattikentän polttavia kysymyksiä, kehitysideoita ja jaamme kokemuksia työkentältä.
Syksyn kahvit järjestetään seuraavasti, seuraavin teemoin:
ti 12.9. klo 9.30 / Tutustuminen, osallistujien esittely, mitä kuuluu?
ke 11.10. klo 9.30 / Teemana työhyvinvointi. Alustamassa yleisötyöntekijä, ratkaisukeskeinen työnohjaaja Eeva-Annele Roisko.
to 9.11. klo 14.30 / Teemana järjestö- ja yhdistysyhteistyö. Kenen kanssa yleisötyöntekijät tekevät yhteistyötä?
pe 15.12. klo 9.30 / Salainen vieras! 😊
Etäkaffet tapahtuvat Zoomin välityksellä. Zoom-linkin kahveille saat ilmoittautumalla Etäkaffejen postituslistalle sähköpostilla: jenny.jumppanen@hkt.fiAvainsanat:
-
Unelmallisia piirteitä -muistiinpanoja yleisötyönseminaarista
Yhteiset yleisöt -seminaari Turussa oli tuhti ja inspiroiva paketti yleisötyön arkea ja unelmia! 24.-25.4.2023 järjestetty valtakunnallinen seminaari kokosi yhteen vapaan kentän ja valtion osuutta saavien taidelaitosten taiteilijoita, yleisötyöntekijöitä ja hallinnon väkeä pohtimaan alan yhteisiä piirteitä ja edunvalvontaa. Seminaarin järjestäjinä toimivat turkulaiset kaupungin ja vapaan kentän kulttuurialan toimijat. Yhteistyössä olivat mukana Aboa Vetus Ars Nova, Forum Marinum, Sibelius-museo, Tehdas Teatteri, Turun filharmoninen orkesteri, Turun Kaupunginteatteri, Turun museokeskus, Turun taidemuseo ja Åbo Svenska Teater.
Itse olin matkalla Teatteri ILMI Ö:n edustajana ja ammattiliitto TAM tuki matkoissa. Seminaaripäivät menivät juhlavassa Åbo Svenska Teater:ssa, ilta joen varrella Vanhalla Viinatehtaalla ja yö hotelli Kakolassa (entisessä vankilassa). Historialliset tilat toivat oman kerroksensa Turun matkalle. Tässä omia muistiinpanojani ja ajatuksiani seminaaripäiviltä.
Kuva: Jussi Virkkumaa Seminaarissa kuultiin useita esimerkkejä yhteistyön voimasta ja ajankohtaisista yleisötyön hankkeista. Forum Marinumin ”Titanicin suomalaiset” -näyttely on syntynyt yleisön toiveesta kuulla lisää suomalaismatkaajista historiallisella laivamatkalla. Näyttelyssä on hyödynnetty luovien alojen mahdollisuuksia museokokoelmien ja tiedon elävöittämisessä sekä inhimillisen äänen esiin saamiseksi arkistoista. Kyseessä on enemmän tarinallinen museokokemus kuin perinteinen näyttely. Yliopiston luovan kirjoittamisen opiskelijat kirjoittivat tarinoiksi yksittäisten ihmisten elämänhistoriat ja Turun kaupunginteatterin näyttelijät esittivät ne kuunnelmiksi. Keskustelua herätti mm se, että miten tunteet liittyvät tiedon ymmärtämiseen ja historian kiinnostuksen herättämiseen. Millainen tila luodaan museon kokijalle tiedon jäsentämiseen? Saimme myös kuulla pätkiä kuunnelmista ja hetkeksi teatterissa olivat äänessä 1900-luvun alun maailmanmatkaajat. Laivaonnettomuus ei ollut enää etäinen fakta vaan inhimillinen tragedia.
Läntisen Tanssin aluekeskuksen hankkeista mm. Merikeskuksen kanssa kertoi toiminnanjohtaja Sanna Meska ja hän korosti aikainvestointia ja vuorovaikutusta, jota yhteistyön kehittäminen vaatii. Yhteisten arvojen artikulointi on yhteistyön lähtökohta. Kehollisuus tiedon perustana on luonteva näkökulma tanssin ammattilaisen maailmassa ja tätä tietoa ja osaamista voi hyödyntää esimerkiksi kaupunkikehittämishankkeissa.
”Minun kirjapuotini – kokemuksellinen kurkistus F.A. Meyerin kirjakauppaan 1810-luvun Turussa” esityksen näyttelijä Timo Väntsi jakoi hienolla tavalla ajatuksiaan näyttelykierroksen yhtenä puhuvana näyttelyesineenä. Käsikirjoituksesta, konseptista ja ohjauksesta vastanneet Venla Luoma ja Alma Rajala pohtivat immersiivisen ja esineteatterin lainalaisuuksia suhteessa paikkaerityisiin museokierroksiin. Perinteinen museo-opaskin voi olla salaisuuksien vartija. Henkilökohtaisesti museokävijälle kohdistettu tieto koukuttaa kuulemaan lisää. Tunteisiin sidottu tieto saa kiinnostuksen heräämään ja taiteilijan fasilitointitaito saa asiantuntijuuden siirtymään myös kokijalle itselleen. Asiantuntijuuden vallasta tulee jaettua ja tieto kytkeytyy kokijan omaan elämään.
Päivän Uusia tapoja olla museo- paneelikeskustelussa Sanna Meska toi esiin miten osallistavassa toiminnassa kaikki on neuvottelua, katsoja päättää miten haluan osallistua juuri tänään, juuri nyt. Yleisö myös oppii ja kehittyy immersiivisten teosten kokemistavoissa ja niistä saa sitä enemmän irti. Nuoremmalle sukupolvelle osalistavampi ja kokemuksellisempi lähestymistapa on luontevampaa ja heitä tulisi hyödyntää jo näyttelyiden suunnittelussa. Samoin todettiin, että mitä aikaisemmassa vaiheessa esittävät taiteet otetaan mukaan museonäyttelyiden ohjelmiston suunnitteluun sitä varmemmin saadaan laadukasta ja osuvaa sisältöä. Määritellään resurssit ja rakenteet ja hälvennetään mahdollisia olettamuksia puolin ja toisin. Museot toimintaympäristönä ovat mahdollisuus laajentaa tanssijan ja teatterintekijän ammatillista työnkuvaa. Toisaalta yleisötyö voi toimia aikalaistiedonkeruuna ja nykydokumentointina museokokoelmien rinnalla.
Seminaarin iltajuhlassa Tehdas Teatterilla jaettiin ensimmäistä kertaa Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto kulttuurin ja esittävän taiteen alaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Palkinnon sai Mun Ateneum-hanke Ateneumin taidemuseossa. Palkinnosta ja kunniamaininnoista lisää:
https://www.kumahdus.fi/yleisotyokilta/vuoden-yleisotyoteko-2022/Iltajuhla oli mainio paikka kollegiaalisen tiedonvaihtoon, vaikuttamisen tärppeihin ja ihan puhtaaseen sosiaaliseen olemiseen. Huhu kertoo illan päättyneen joukkotanssiin, itse olin siinä vaiheessa rahtilaivassa puimassa Turun taidekentän näkemyksiä paikallisesta kulttuuristrategiasta. Hauskaa oli molemmissa!
Kuva: Jussi Virkkumaa Toinen seminaaripäivä oli omistettu suomalaisen yleisötyön historialle. Teatterikuraattori emerita Pirjo Virtanen kuvaili oman ammatillisen polkunsa aina Teatterikorkeakoulun kentälle 1993 tekemästä täydennyskoulutuskyselystä tämän päivän Kansallisteatterin yhteisöt ja osallisuus-osaston perustamiseen. Tarve silloin 90 -luvulla uudelle ammattikunnalle syntyi mm peruskoulujen toiveesta saada taidelaitoksesta kumppani taidekasvatustyöhön. Mallia koulutuksen perustamiseen haettiin Briteistä. Ensimmäiselle vuosikurssille tuli ammattilaisia ympäri Suomea mm Kajaanista, Rovaniemeltä, Joensuusta. Tänä päivänä ammattikentälle tullaan esimerkiksi näyttelijän, teatteriopettajan tai teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksella. Virtanen on ollut mukana kirjoittamassa yleisötyöstä useammassa teoksessa ja eläkepäivien koitettua myös ehkä lisää tutkimusta aiheesta on tulossa. (mm. 2019 Ystävänä yleisö https://draamatyo.fi/tuote/ystavana-yleiso-katsaus-teatterin-yleisotyon-muotoihin/).
Virtanen korosti ammatillisen järjestäytymisen merkitystä alan yhteisten kysymysten ratkomisessa. Lisätietoa yleisötyön määritelmistä ja vuonna 2008 alkaneesta ammattiliiton kilta-toiminnasta aikaisemmasta Kumahdus-blogista: https://www.kumahdus.fi/yleisotyokilta/yleisotyo-luo-siltaa-esitysten-ja-yleison-valille/
Oma pohjakoulutukseni on teatteri-ilmaisun ohjaaja. Myös teatteri-ilmaisun ohjaaja koulutus alkoi 1990-luvulla ja vastasi omalta osaltaan tarpeeseen kouluttaa yhteisöorientoituneita ja pedagogisia työkaluja omaavia taiteentekijöitä. TIO-koulutus jatkuu edelleen Turun Taideakatemissa sekä ruotsinkielisenä Yrkehögskolan Noviassa. Seminaarissa Mervi Rankila-Källström, Turun Taideakatemian lehtori kertoi tämän hetken TIO-koulutuksen kuulumisia ja hän nosti paikallisuuden merkityksen yleisötyössä sekä opiskelijoiden identiteettien kirjon, joka tuo esiin kohderyhmien monimuotoisuuden ja ymmärryksen. Toisaalta koko ajattelu kohderyhmistä herättää myös kritiikkiä opiskelijoissa; mihin tarpeeseen lokerointi eri projekteissa vastaa? TIO-koulutus valmentaa opiskelijoita tunnistamaan erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja aiheita, joita vaikkapa sosiaalisista raporteista nousee.
Katja Kirsi, Todellisuuden tutkimuksen toiminnanjohtaja puhui osallistavasta taiteesta ja yhteisötaiteesta. Yleisötyö on sateenvarjotermi ja kaikkia sen työtapoja ja lähestymiskulmia yhdistää dialogisuus. Miten taiteilija työskentelee ei-ammattilaisten kanssa? Kirsin mukaan yhteisötaiteen ydinkysymyksiä voivat olla: Kuka näyttämöltä puuttuu? Kuka saa esiintyä?Kenellä on mahdollisuus harrastaa tanssia ja päästä koulutuksen piiriin? Yleisötyön kestävyysajattelu syntyy ohjelmaa kuratoidessa ja arvoja mietittäessä. Myös inklusiivisuus, esittelytekstien selkokielisyys ja taiteesta puhumisen tavat voivat edesauttaa taiteen pariin pääsyä ja esteettömyyttä. Kahvitauolla kolleegoiden kesken tuli puhetta myös aistiystävällisistä esityksistä, joissa otetaan huomioon autismin kirjo ja ylipäätään on sallitumpaa esimerkiksi poistua kesken esityksen jos tarve vaatii.
Päätöspaneelissa keskustelua veti Tuuli Uusikukka, Museo Leikin museolehtori sekä Museopedagogisen yhdistyksen Pedaali ry:n, puheenjohtaja. Paneelin aihepiriit käsittelivät muun muassa työhyvinvointia. Oman työn rajaaminen, delegointi ja kollegiaaliset tukiverkostot ovat tärkeitä työssä jaksamisessa. Johdon tuki ja yleisötyön sijoittuminen organisaation strategioihin sekä riittävät resurssit takaavat pitkäjänteisen kehittämistyön. Kohtaamiset yleisön kanssa ja oman ammattitaidon kokonaisvaltainen käyttö lisäävät työn mielekkyyttä.
Mitä tästä seminaarimatkasta jäi omaan mietintämyssyyn?
Työurani on kulkenut vapaan kentän työryhmissä ja teatterialan osuuskunnassa, vos-teattereiden alueteatterikuraattorina ja yhteisötaiteilijana. Kehittämistehtävissä olen ollut Taiteen edistämiskeskuksesssa läänintaiteilijana ja maakuntaliiton projektipäällikkönä. Opetushommissa Metropoliassa TIO-koulutusohjelmassa. Seminaarin teemat siis resonoivat minussa aina eri kohdissa aihepiirien mukaan. Koin ammatillista ylpeyttä, kun moni entinen TIO-opiskelija on nyt mielenkiintoisissa yleisötyön tehtävissä. Kuljin seminaarissa muina ex-opeina neiti Marplen tyyliin mairea hymy huulilla kyselemässä: ”Mitä sulle nyt kuuluu?” Sori siitä, olin vain innoissani 🙂
Seminaarin historialliset katsaukset Suomesta ja muualta yleisötyön kehittymisestä nostavat mieleen kysymyksiä, että miten edelleen ylipäätään pohditaan, että tarvitseeko olla yhteisö- tai yleisöorientoitunutta taidetoimintaa. Alueella tehtävä jalkautuva taidetyö, asukasyhteisöhin, kouluihin, päiväkoteihin menevät esitykset ja työpajat, teosten avaamiset keskusteluilla ja toiminnallisilla työtavoilla, uudet kokemukselliset muodot jne. Aika monessa on yleisötyöntekijällä, yhteisötaiteilijalla, teatterikuraattorilla näppinsä pelissä.
Oma kokemukseni on, että kun puhutaan resursseista, niin niillä tarkoitetaan kahdenlaista kategoriaa: vos-resurssit ja vapaan kentän resurssit. Vos-laitoksella on vuosittaiset budjetit ja on oikeastaan kysymys arvotuksesta, miten varoja ja työresursseja kohdennetaan ja millaista ohjelmistosisältöä yleisötöineen luodaan. Toki monesti yleisötyö on nimenomaan sitä kehittämishankerahoilla tehtävää työtä, jolloin toiminta on väistämättä hankkeen mittaista. Vapaalla kentällä on enemmän liikkumavaraa sisällöissä ja muodoissa, työnimikkeissä, mutta toimintakausien suunnitteluissa haasteena on vielä enemmän määräaikaisuus. Yhteisöt, yleisöt vaativat sitoutumista ja rahoitusmuotojen tulisi venyä pidemmiksi. Esimerkiksi ikäihmisten yhteisöteatteriryhmät vain paranevat vuosi vuodelta kun toiminta vetää puoleensa aiheesta kiinnostuneita ja vuosien ystävyyssiteet ja ohjaussuhteet kannattelevat arkea paremmaksi. Osallistujat ottavat toiminnan omakseen. Seminaaripäivien aikanakin korostettiin vapaan kentän ja vos-rahoitusta saavien taideinsituutioiden yhteistyötä, jotta päästään mahdollisimman laajaan vaikuttavuuteen ja edistetään työllistymistä sekä työssäjaksamista. Kaiken ytimenä on saada kiinnostavaa sisältöä yleisötyöhön.
Yleisötyön tulevaisuus? Tämän kysymyksen Arto Valkama Turun kaupunginteatterin toimitusjohtaja heitti. Ovatko ne esimerkiksi digitaalisissa muodoissa joiden kautta voi saavuttaa täsmäkohderyhmiä sisältöä palvelevalla tavalla?
Omassa organisaatiossani Teatteri ILMI Ö:ssä taiteellinen ja pedagoginen osaaminen kulkevat käsi kädessä ja toiminnasta riippuen eri puolet painottuvat. Jokaisella osuuskunnan jäsenellä on toisena koulutuksena TIO-koulutus taiteellisen, pedagogisen tai sosiaali-alan koulutuksen lisäksi. Koko ohjelmisto on taiteellista työtä eri ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa. Se mikä säilyy, on ammattilaisohjaus ja taiteellinen ajattelu. Seminaaripäivien aikana nostettiin esiin yleisötyön arvot. Teatteri ILMI Ö:ssä arvot on muotoiltu näin: yhteisöllisyys, osallisuus, saavutettavuus, dialogisuus, taiteellinen rohkeus ja ekologisuus. Uskon, että aika monta yleisötyöntekijää voi allekirjoittaa nämä omassa työssään. Kysymyksinä vuosien varrella ja edelleen ovat miksi ja kenelle yleisötyötä tehdään? Monimuotoistuva yhteiskunta, muuttuvat esitysmuodot, taiteilijan asiantuntijuus eri konteksteissa, kulttuurihyvinvointi -näkökulma ja kestävän kehityksen kysymykset ovat omalta osaltaan vastauksia tähän. Jokainen ammattilainen vastaa tähän myös omalla työllään juomalla aamukahvinsa ja ottamalla vastaan seuraavan ihmisen katseen. Minä näen sinut.
Keväinen Turku oli kaunis ja kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset merkityksellisiä. Kaikenlaista alojen välistä virtausta tarvitaan ja toimijoiden sekä alueiden välisiä hyvien käytänteiden vaihtoa. Myös haasteet, ongelmat ja pullonkaulat kiinnostavat koska tunnistamisen kautta muutoskin on mahdollinen. Kohti seuraavaa tapaamista!
Kuva: Jussi Virkkumaa Kiitos kollegat! Keep it strong!
Merja Pennanen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja, Teatteritaiteen maisteri
Teatteri ILMI Ö.Avainsanat:
-
Ateneumin taidemuseon Mun Ateneum -hanke (2021-2022) on vuoden yleisötyöteko 2022
Kuva: Laura Nissinen Horisontti-työryhmä on valinnut Ateneumin taidemuseon Mun Ateneum -hankkeen (2021-2022) vuoden 2022 yleisötyöteoksi. Horisontti jakaa tunnustuspalkinnon nyt ensimmäistä kertaa. Vuoden yleisötyöteko -tunnustuspalkinto myönnetään kulttuurin ja esittävän taiteen alaan liittyvälle projektille, hankkeelle tai teolle, joka on ollut ajankohtainen vuoden 2022 aikana. Horisontti-työryhmä haluaa nostaa esiin palkinnolla huomionarvoisia kulttuuri- ja taidekentän yleisötyötekoja sekä lisätä yleisötyöhön liittyvää tietoisuutta suuren yleisön keskuudessa.
Ateneumin Mun Ateneum -hanke on ammattitaidolla toteutettu kokonaisuus, jonka kohderyhmänä ovat olleet peruskoulun 5.-6. -luokkalaiset ympäri Suomen. Mun Ateneum -hankkeessa oppilaat ovat saaneet keinoja taiteen tulkitsemiseen ja hanke on rohkaissut osallistujia myös tekemään itse. Oppilaat ovat päässeet pohtimaan ja keskustelemaan omista näkökulmistaan, mutta myös oppineet havainnoimaan ja ymmärtämään muiden näkemyksiä.
Hankkeen saavutettavuutta on huomioitu mm. toteuttamalla hanke suomeksi, ruotsiksi ja selkokielellä. Mun Ateneum on toteutettu ikäryhmää innostaen, toteutuksessa on huomioitu koulujen opetussuunnitelmien tavoitteet sekä tuettu opettajien työtä valmiilla tuntisuunnitelmilla ja opetusmateriaaleilla.
Valitsijaraati haluaa nostaa esiin hankkeen vaikutukset Ateneumin omiin rakenteisiin ja perustoimintaan. Hankkeessa kehitetyt opetusmenetelmät ovat esimerkiksi vaikuttaneet museon yleiseen opastustoimintaan. Ansiokasta on myös yhteistyö Helsingin yliopiston tutkimushankkeen “OMA Ateneum – Osallisuus ja monialainen oppiminen koulun ja taidemuseon yhteistyössä” kanssa.
Horisontti-työryhmä haluaa lisäksi antaa kunniamaininnan Kulttuurikeskus ARX:in Osallistava Valoilmiö -festivaalille sekä Taiteen Sulattamon ja Helsingin kaupunginmuseon ”Rikki – kun mieli särkyy” -näyttelyn ”Kokemuksia hulluudesta” -yhteistyöprojektille.
Valoilmiö-festivaalissa osallisuutta ajateltiin monitasoisena prosessina, jossa osallistujat pääsivät mukaan näyttelyn tekemisen eri vaiheisiin: suunnitteluun, toteuttamaan osia teoksesta tai tekemään teoksia kokonaan itse. Festivaali tavoitti alueellisesti merkittävän määrän katsojia ja toiminnassa huomioitiin alueellisten erityispiirteiden lisäksi osallistujaryhmien tarpeita. Valoilmiö-festivaali nosti esille usein marginaaliseen asemaan jäävää valotaidetta helposti lähestyttävässä muodossa.
Helsingin kaupunginmuseon ja Taiteen sulattamon yhteistyössä toteuttama “Kokemuksia hulluudesta” -projekti palkitaan kunniamaininnalla ajankohtaisen ja tärkeän aiheen – mielenterveyden – ansiokkaasta esilletuomisesta. Kokemusasiantuntijoita osallistettiin innovatiivisesti sekä suunnittelussa että sisällöntuotannossa. “Kokemuksia hulluudesta” -projektiosuus sekä siitä syntyneet teoskokonaisuudet toivat ”Rikki – kun mieli särkyy” -näyttelyyn syventäviä näkökulmia. Projekti oli esimerkki siitä, miten museon yleisötyötä voi kehittää hyödyntäen eri toimijoiden välistä synergiaa.
Horisontti on kulttuuri- ja taidealan yleisötyötahoista muodostettu työryhmä. Työryhmään kuuluu Museopedagogisen yhdistys Pedaali ry:n, esittävän taiteen Yleisötyökillan ja Suomen sinfoniaorkesterit ry:n yleisötyöfoorumin edustajat Tuuli Uusikukka, Pirjo Virtanen, Jenny Jumppanen ja Valtteri Pokela.Lisätietoja palkinnosta:
Horisontti-työryhmän yhteyshenkilö
Pirjo Virtanen
p. 050-3315433
pirjohannele.virtanen@gmail.comMun Ateneum -hanke
Inka Yli-Tepsa
p. 050 467 4547
inka.yli-tepsa@ateneum.fiValoilmiö-festivaali
Minna Haveri
p. 040 8696374
minna.haveri@hameenlinna.fi
Kokemuksia hulluudesta -hanke
Eveliina Lafghani
p. 0505227632
info@taiteensulattamo.fiPirkko Madetoja
p. 040 3345180
pirkko.madetoja@hel.fiAvainsanat: