Pipsa Keski-Hakuni
Väitöskirjatutkija
Aalto-yliopisto
TAM:n Tarpeistokilta järjestää kerran kuukaudessa etäaamukahvit, jossa kollegat pääsevät vaihtamaan ajatuksia työelämästä ja jakamaan vinkkejä ja hyviä käytäntöjä työelämän arkeen. Keskustelunaiheita saa ehdottaa killanvetäjille ennakkoon. Joulukuun 2024 aamukahveilla keskustelimme arvoista ja arvoristiriidoista työssämme. Aihe oli minun ehdottamani ja henkilökohtaisesti tärkeä, joten pidin siitä alustuksen keskustelun pohjaksi. Omien arvojen tunnistaminen auttaa rakentamaan omannäköistä elämää ja voimaan hyvin. Jos omia arvojaan eli itselleen tärkeitä asioita ei tunne, voi tulla toimineeksi ulkoa ohjautuvasti, toisten päämääriä ja tavoitteita toteuttaen. Henkilökohtaiset arvot kertovat, mikä elämässä on tärkeää ja mitkä asiat tuovat onnellisuutta. Työelämän kannalta on tärkeää tiedostaa motivaation yhteys arvoihin. Motivoituminen, viihtyminen tai menestyminen on todennäköisempää asioissa, jotka henkilö kokee omakohtaisesti mielekkäiksi ja arvokkaiksi ja joissa voi toteuttaa itseään. Arvoihin pohjautuva sisäisen motivaation myötä toiminta koetaan itsessään palkitsevana. Ulkoinen motivaatio perustuu palautteeseen ja palkintoihin, joilla on toki oma välineellinen arvonsa.
Arvoista ainakin osa on muuttuvia. On syytäkin välillä tarkastella ja päivittää omia arvoja. Maailma muuttuu ja arvot sen myötä. Joskus ajaudumme arvojen välisiin ristiriitoihin. Omien arvojen välinen ristiriita, kognitiivinen dissonanssi, syntyy keskenään yhteensopimattomien käsitysten tai vakaumusten aiheuttamasta ristiriidasta. Seurauksena on epämiellyttävä tunne, josta haluamme eroon ohittamalla sen, vastustamalla sitä tai hyväksymällä uudet arvot. Usein tämä on prosessi, jossa käydään kaikki nuo vaiheet läpi. Kysymys on siitä, että aiempi tietovarantomme, johon olemme arvomme ja toimintamme perustaneet, on ristiriidassa uuden tiedon kanssa. Esimerkkinä tästä on lisääntynyt tieto ympäristökysymyksistä, ilmaston lämpenemisestä ja luontokadosta, ja niistä keinoista ja valinnoista, joita meillä jokaisella on tähän käytettävissä. Tiedon lisääntyminen aiheuttaa kasvavaa muutospainetta nykyistä elämäntapaamme kohtaan. Arvoristiriita voi näyttäytyä myös omien arvojen ja muiden arvojen välillä. Perheessä, yhteiskunnassa ja työpaikalla on monenlaisia arvoja, joihin joudumme sovittelemaan omaa arvomaailmamme. Jos omat arvot ja käytännön toiminta ovat vakavassa ristiriidassa keskenään, se voi aiheuttaa stressiä, paineita ja vaikeuksia toimia. Se voi estää palautumisen, joka johtaa uupumukseen tai masennukseen ja edelleen pitkiin sairauspoissaoloihin. Siksi näistäkin asioista kannattaa ja pitää keskustella.
Aika monessa meidän työpaikoistamme on kirjattuna yhteiset arvot, joihin olemme sitoutuneet. Jotkut meistä ovat olleet niitä laatimassa tai saanut vaikuttaa mitkä monista hyvistä arvoista valitaan työyhteisön yhteisiksi arvoiksi. Olemme osallistuneet niiden jalkauttamiseen työyhteisössämme ja pyrkineet niiden sisäistämiseen omassa toiminnassamme. Työyhteisön arvoihin, kuten suvaitsevaisuuteen, vastuullisuuteen, tasa-arvoisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, rehellisyyteen, luovuuteen jne. on helppo yhtyä.
Oma arvomaailmani on viimeisten vuosien aikana ollut myllerryksessä. Arvoni ovat ajautuneet törmäyskurssille sekä omien arvojeni että joidenkin muiden yleisesti hyvänä pidettyjen arvojen kanssa. Motivaationi omaa työtäni kohtaan ei ole kärsinyt, mutta se on muuttanut suuntaansa. Suurin vaikuttaja on omalla kohdallani ollut henkilökohtaiset havainnot ja perehtyminen tutkittuun tietoon luontokadon etenemisestä. Tämän seurauksena esitin itselleni kysymyksen: Mitä olemme tekemässä ja kenen ehdoilla? Ongelmana on hyvinä pitämieni arvojen ihmiskeskeisyys. Omaan työhöni tarpeistosuunnitteljiana peilaten päädyin kirjoittamaan väitöskirjaa eläimyyden näyttämöllistämisestä, jossa tutkin esittävien taiteiden eläinkuvastoa.
Esittävien taiteiden aloilla on ilmastonmuutoksen torjuntaan vähitellen herätty. On erilaisia vihreän teatterin ohjelmia ja työkaluja hiilijalanjäljen laskemiseen ja sen vähentämiseen (esim. Theatre Green Book). Ihan hyvä, mutta ei riitä! Kansainvälinen luontopaneeli IPBES ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC tähdentävät uusimmassa raportissaan, että ilmastonmuutoksen torjunta ja luontokadon pysäyttäminen on kytkettävä yhteen. Tarvitaan rakennemuutos kaikilla yhteiskunnan, talouden ja kulttuurin osa-alueilla, jotta ilmastonmuutos voidaan vakauttaa, luontokato pysäyttää ja luoda polku kestävämpään tulevaisuuteen.
Luontokadon pysäyttämiseksi on syytä pohtia, mikä on meidän suhteemme muuhun elolliseen esittävien taiteiden kentällä. Tarpeistokillan etäaamukahvilla kerroin esimerkkejä omasta työstäni muunlajisiin eläimiin liittyen. Kokemukseni mukaan tarpeistonvalmistajana tai -suunnittelijana vaikutusmahdollisuuksia esitysten sisältöihin on vain vähän, jos lainkaan, mutta joskus se onnistuu. Olen tyytyväinen, että omassa työpaikassani on eläinten oikeuksiin vedoten kielletty elävien eläinten käyttö esityksissä. Ei toki kuolleitakaan käytetä. Tarpeistossa, kyllä pystytään valmistamaan teatteriesityksiin tarvittavat eläinhahmot ilman että aistiherkkiä eläimiä alistetaan näyttämötaiteen alttarille.
Toinen kysymys on se millaista eläinkuvastoa haluamme esityksissämme toisintaa. Miten eläintä esitetään ja mitä eläimellä esitetään? Tarinankerronnan kannalta pidetään välttämättömänä usein kliseisen eläinkuvaston toistamista. Kävin 9-vuotiaan seuralaiseni kanssa katsomassa baletin Saiturin joulu. Hän piti kovasti näkemästään. Kaikki oli ihanaa, paitsi ”se tosi outo tanssi, jossa roikotettiin sitä tapettua ja kynittyä lintua”. Tapettu ja kynitty lintu oli kalkkuna, jonka Ebenezer Scrooge tuo lahjaksi köyhälle Cratchitin perheelle. En kertonut seuralaiselleni, että alun perin tanssijan oli tarkoitus esiintyä kalkkuna päässään (vitsikäs viittaus Frendeihin). Tarpeistosuunnitteliijana pyysin silloin taiteellista työryhmää miettimään tätä ratkaisua niiden kriittisten katsojien näkökulmista, jotka ovat jo tehneet valintoja oman luontojalanjälkensä pienentämiseksi, ja joita istuu katsomossa enenevissä määrin. Esittävien taiteiden aloilla leipänsä ansaitsevien on tärkeää muistaa, että teemme tätä työtä yleisöille, joilla on oikeus kriittisesti suhtautua näkemäänsä. He arvioivat miten nämä arvomaailmat kohtaavat ja mitä meillä on tarjota kestävämmän tulevaisuuden arvoiksi.
Omana arvionani esitin vielä tarpeiston aamukahvitapaamisessa, että näyttämöllä tupakointi tulee olemaan arvokeskustelun aiheena ennemmin tai myöhemmin. Keskustelimme eri teattereiden käytännöistä näyttämötupakoinnin suhteen. Suomessa tupakointia koskeva lainsäädäntö määrittelee, että esityksissä on sallittu käyttää kertakäyttöisiä, ei-ladattavia, nikotiinittomia sähkösavukkeita. Näiden terveysvaikutuksia ei täysin tunneta, eikä savukkeita ole saatavissa Suomesta. Toinen vaihtoehto on käyttää pilailukauppojen PUFF-savukkeita, jotka isolla näyttämöllä eivät ole kovin vakuuttavia. Pieni savukone tehosteena oli jossain todettu toimivimmaksi ratkaisuksi. Näyttämötupakoinnin tarpeellisuutta puolustetaan ajankuvaan ja henkilöhahmon uskottavuuteen liittyvillä argumenteilla. Myös tässä yhteydessä voimme kysyä, mitä tupakka esittää? Ehkä tupakointi on tarpeen, kun esitetään keuhkoahtaumapotilasta, mutta eiköhän tämäkin klisee ole muuten jo nähty.
